lauantai 28. kesäkuuta 2014

Patolevyjä, aurinkoa ja vähän paarmojakin!

Niinhän juhannuksena lupasin, että pysyn täältä pois enkä avaa konetta laisinkaan. Maltoin olla näinkin kauan, sillä meillä on ollut varsin touhukas viikko takana joten ylimääräistä aikaa ei ole ollut. Mutta myönnän myös, että olen hurahtanut kirjojen ihanaan maailmaan, ja olen lukenut illat ihanaa Katajamäki-sarjaa! Mitä ihanaa kesähömppää parhaimmillaan, kesäksi on poispyyhitty hoitotiede ja erilaiset tutkimusmenetelmät kunnes elokuu taas koittaa:) Kun muut nukkuu, ahmin sivuja eteenpäin yölampun valossa ja mietin että vielä yksi luku....vielä toinen...ehkä kolmaskin ennen kuin malttaa sammuttaa valot. Suosittelen sitä kaikille suomalaisten kirjojen lukijoille, jotka haluavat tutustua pieneen kylään jossa tavallisille ihmisille sattuu ja tapahtuu, on romantiikkaa ja ihmissuhdekiemuroita. Jos taas kaipaat veret seisauttavaa jännitystä ja kauhua, kierrä nämä kirjat kaukaa:)

Vihdoin lasketaan jo päiviä siihen että hirret toimitetaan tontille, MAHTAVAA! Se on kutkuttavan, jännittävän ihana tunne. En malta odottaa, että pystytysporukka tulee ja talo alkaa nousemaan korkeuksiinsa. Toivotaan, että kelit suosii ja muutenkin vältytään ongelmilta. Meillä on tänään ollut tehokas päivä tontilla. Lapset menivät tätsyn hellään hoivaan ja meillä on ollut mahdollisuus olla koko päivä tontilla. Toki ensin piti nukkua pitkään ja nauttia hiljainen aamukahvi, mitä ihanaa arjen luksusta! Miten ihanaa onkaan, että huomennakin on samanlainen aamu tiedossa:) Sitten mietittiin, että lähdetäänkö loma-asuntomessuille jonne saatiin liput ( kiitos ja kumarrus Suville niistä), vai lähdetäänkö laittamaan patolevyä paikoilleen. Niin päätettiin lähteä patolevyjen kanssa painimaan, onneksi messut ovat vielä hetken aikaa, että päästään haistelemaan sisustukseen vinkkejä, hirsien sävyjä ja muitakin hyviä ratkaisuja.

Patolevy yläreunassa paikoillaan


Itse ajattelin, että pikkuhomma. Eihän me nyt kauaa saunaan ja tupaan sellaista levyä laiteta. Onneksi en sanonut sitä ääneen, varsinkaan niille joihin matkanvarrella törmättiin. Me nimittäin kulutettiin sen laittamiseen lähes yhden työpäivän verran, sisältäen lyhyen kahvitauon, isännän reissun Tokmannilla koska ruuvit loppui....ja meitä oli kaksi. Siinä sen taas näki kuinka hyvin olen perillä näistä hommista. Mutta kivaa se oli, kun kerran isäntä näytti kuinka se tapahtuu pystyttiin yhdessä sitä ruveta laittamaan. Kun saunan ympärystä oli valmis, ajattelin että onpa kevyttä hommaa. Mutta kieltämättä se kyykkiminen alkoi pidemmän päälle kolottamaan polvissa ja kun viimeinen levy oli paikoillaan olinkin jo valmis lopettamaan. Ja tiedän kyllä että tämä oli sarjassa kevyttä puuhaa. Nostan hattua kaikille niille rakennusnaisille ja -miehille jotka tekevät tätä työkseen! Mutta on hienoa päästä tekemään kunnon käytännön työtä, porata ja asentaa paikalleen. Jos muuta en lastenhoidon ohella ehdi siellä tekemään, voin ainakin sanoa että jotakin olen omin sormin minäkin tehnyt:) Laitanpa tänne kuvan tämän päiväisistä työvälineistä.

Työkalut tämän päivän projektiin


Mutta oli ihanaa kuunnella välillä sitä hiljaisuutta siellä, lintujen laulua. Välillä joku ajoi kauempana traktorilla paalikone perässään kovaa vauhtia seuraaville pelloille, ja kävipä meidänkin pellolla paalikone pyöräyttämässä paaleja. Pellot on toki vuokrattu naapurin isännälle. On mukavaa kun joku pitää ne siistissä kunnossa ja on hyötykäytössä. Kahvitauolla kiertelin ympäriinsä ja välillä ihastelin sitä tunnelmaa, mutta pian se muuttuikin jo lieväksi pakokauhuksi. Millä ilveellä me saadaan pihamaa edes jotenkin siedettävään kuntoon, kuinka isoksi jätetään varsinainen piha-alue ja missä luonto saa muokata maiseman omanlaisekseen? Riittääkö meidän aika sen kaiken tekemiseen, kun lapset on vielä niin pieniä, osataanko me, kuka lähipiiristä osaa neuvoa mikä olisi järkevää? Aikani tuskailin, ja totesin että paras ottaa pora käteen ja tehdä reikiä. Ja niin sain unohdettua sen lievän paniikiin jota sain lietsottua omissa ajatuksissa.

Suloinen Pulina nauttii kesästä


Tulipahan myös todettua, kuinka eritavalla isännän kanssa työskennellään. Minulla on tämäntyyppisissä asioissa lehmän hermot, eihän se mitään auta jos alkaa hermoilemaan. Niin me siinä rinnakkain työskenneltiin, hissukseen omissa ajatuksissa, ajoittain kuului lapsilta kiellettyjä sanoja, rivakkaa askelta sinne ja tänne....sitten tilanne taas ohi ja rauha maassa. Joskus kotona saattaa autotallista kuulua melkoisia ärräpäitä, ja kohta tullaan sisälle juomaan kaffeet niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan:) Onneksi ollaan erilaisia kaikki, se on rikkautta! Mitä siitä edes tulisi jos molemmat pärrättäisiin yhtä aikaa!

No huomenna jatketaan! Nyt jalat ylös ja soffan nurkkaan. Hieno fiilis, kun ei tarvitse miettiä nukkumaanmenoa koska aamulla aikainen herätys. Uskallan arvata, että Kangasalan suunnalla on kaksi väsynyttä aikuista, ja huomenna ensimmäiset herääväät uuteen aamuun viimeistään klo 6. Toivottavasti malttavat mennä hekin ajoissa nukkumaan:) Laitetaanpa nyt jotakin kuvia tähän loppuun

Näissä maisemissa on helppo rentoutua

Hiljaisuus

Kaffee kämpän hurja vartija, siis TERVETULOA:)

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ne lupaamani kuvat perustuksista!

Näin siinä näköjään kävi, että kun antaa blogin tekemiselle pikkusormen se viekin koko käden. Taas täällä! Mutta nyt vain pikaisesti niitä kuvia perustuksien teosta.
Tänään on hurjan kesälomani (kokonaiset 5 päivää+vapaat) viimeinen päivä....aamulla herätyskello muistaa pärähtää hyvästi ennen kuutta, jotta ehdin heittää verkkarit jalkaan ja napata jääkaapista eväät joukkoon. Ja niin alkaa taas arki. Pakkohan sitä on jollakin yrittää tätäkin projektia rahoittaa:) Mutta kyllä on ollut ihanaa olla vapaalla, tosin esikoinen tuumasi jo jokunen päivä sitten että lähtisi mieluummin hoitoon leikkimään kun viettää päivän minun ja tyttöjen kanssa. Joten tämä äitee on yrittänyt skarpata edes loppumetreillä, ja tänään oltiinkin lasten kanssa pelaamassa jalkapalloa koulun kentällä jo aamukahdeksan jälkeen. Hyvä minä! Aamut ei todellakaan ole niitä parhaita hetkiä, silloin pitäisi saada olla ihan hissukseen ja aina parempi kun kukaan ei sanoisi mitään/ katsoisi minuun päinkään...mutta äidiksi tulon jälkeen tässäkin on pikkuhiljaa petraantunut.

Meille on tulossa juhannusta piristämään mummi ja ukki, joten yritän tosissani että en avaa tätä masiina ennenkuin jussin jälkeen joten toivottelen kaikille oikein ihanaa juhannusta! Lämmintä ei ole luvassa, mutta lisätään takkaan puita ja pistetään villasukat jalkaan, ja heitetään vielä vilttiä niskaan ja nautitaan hyvästä seurasta ja toivottavasti hyvästä ruoastakin! Moikka Moi!









Tupa


Sauna

Pohjatöitä

Kun sain ensimmäisen tekstin tänne kirjoitettua, en millään malttaisi pysyä pois koneelta Palan halusta tutustua tähän blogimaailmaan. Kun kesällä ei tarvitse pakertaa opiskeluihín liittyvien tehtävien parissa, on ihanaa vaihtelua tehdän koneella jotain ihan muuta:) Tekstien kirjoittamisen huomaan olevan helppoa, mutta kaikki muu vaatii vielä opettelemista ja pitkää pinnaa:) Nämä tietokoneet eivät ole vahvinta aluetta, opiskelutoverini Piia allekirjoittaa tämän varmasti. Yhdessä on pakerrettu ryhmätöitä ja täytyy sanoa että naisen logiikka ei näiden vehkeiden kanssa toimi...yrityksistä huolimatta! Onneksi meistä edes toinen on hallinut sen puolen....

Lupasin laittaa tänään kuvia perustustöistä, mutta laitanpa nyt ensin joitakin kuvia aiemmista työvaiheista. Pikkuhiljaa töitä on tehty. Tiesimme että työtä tulee olemaan, kun on vanhan purkamistakin ensin, mutta silti se on yllättänyt. Näin käy varmasti monelle. Sitä ennen tapasimme käydä tontilla istuskelemassa vanhan tuvan portailla ja haaveilemassa uudesta tuvasta ja siitä kuinka keittiönikkunasta sitten saadaan tähyillä pelloille näkyykö siellä kenties kettua ohikulkumatkalla tai laskeutuisiko kenties kurjet pelloille ruokailemaan. Varsin ruusunpunaisia unelmia. Nyt ne ovat vaihtuneet pitkiin työpäiviin ja vähäisiin yöuniin.Useana yönä on isäntä kömpinyt sänkyyn kun minä ja lapset ollaan oltu jo yöunilla. Mutta onneksi olemme molemmat tähän sitoutuneet ja tiedämme että muuten ei tule valmista. Lastenvahti vaihtuu lennosta ja niin on taas toisen aikuisen vuoro huolehtia pikku-murusista.

Työnjako on meillä selvä.Koska minä en ymmärrä rakentamisesta tuon taivaallista, on isäntä hoitanut siihen liittyviä asioita. Minä puolestani olen hoitanut kotihommia ja antanut hänelle mahdollisuuden hoitaa tontilla asioita eteenpäin. Kun töistä osuu pidempiä vapaita, suunnataan me lasten kanssa usein Pirkanmaalle isovanhempien luokse jossa on lapsille serkuista seuraa, ja myös minulle auttavia käsiä arkeen. Silloin ei myöskään täällä miehen tarviyse tontilla murehtia meistä vaan saa keskittyä täysillä siellä puuhasteluun. Muutenkaan en ole mitenkään mahdottoman sekaisin kaikesta sisustamisesta ja siihen liittyvästä. Meillä on yhteinen selkeä ajatus kuinka tehdään, ja sen mukaan edetään. Olen todella onnellinen hirsisistä väliseinistä, nyt ei tarvitse valita kuin seinille sopiva sävy. Tapetteja ei tarvitse valita yhteenkään huoneeseen, YES:) Muutenkin teemme kotia jossa on ison perheen helppo asua. Vaalea sisutus ja arat materiaalit ei tule tämän kiljusen herrasväen kanssa kysymykseenkään. Katsotaan sitten kun lapset on kasvaneet, eikä tarvitse enää peljätä kuka kulkee kynän kanssa piirtelemässä seiniin kaikenmaailman koukeroita:) Yksinkertaista ja helposti puhdistettavaa, se on meidän motto:)

Mutta tässä niitä kuvia...on kaivettu, räjäytelty, tuotu hiekkaa, korjailtu tontille tulevaa tietä ja paljon muuta. Tämä on vasta alkua. Mutta kaikille työmiehille täytyy sanoa ISO KIITOS!  Kaikki ovat olleet alansa ammattilaisia ja tehneet työnsä hyvin. Aina on myöskin löytynyt aikaa neuvoa ensikertalaisia niinä hetkinä kun omat tiedot eivät ole riittäneet! Tätä blogia ei siis kirjoittele asiantuntija, vaan ihan ensimmäistä kertaa ollaan tällaisella matkalla. Toivotaan että lopputulos on niin hyvä, että toistakertaa ei tarvitse tähän ryhtyä!



Tuvan pohja

Tuvan pohja



Saunan pohja



Saunan pohja






 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Vihdoinkin päästään vauhtiin...

Olen miettinyt tämän blogin aloittamista jo todella kauan. Siitä asti kun aloitimme suunnittelemaan uuden tuvan rakentamista, olen tutustunut todella hyviin rakentamiseen tai sisustamiseen liittyviin blogeihin. Niistä on ollut monessa asiassa apua, ja niistä on saanut todella hyviä vinkkejä tulevaan rakennusprojektiin. Niinpä ajattelin ryhtyväni itsekin kirjoittelemaan tulevasta.

Kirjoittelen tätä omaksi ilokseni, hieman kuin päiväkirjana enkä uskalla luvata päivittäväni tätä usein. Mutta edes silloin tällöin, kunhan 3-vuorotyöltä/  
lastenhoidon/ opiskelun/ rakentamisen ja kaiken muun osalta ehdin.

Perheeseemme kuuluu avomieheni lisäksi, 4-vuotias pojanviikari, sekä kaksostytöt jotka ovat nyt 1,5-vuotiaita vilkkaita tytöntylleröitä. Sen lisäksi rakastan kaikkia karvaisia nelijalkaisi olentoja:) Koiramme Pulina, on reilun vuoden ikäinen basset hound-tyttönen joka on sarjassamme toinen bassetti...toivon kovasti. että viimeistään sitten kunhan pääsemme uuteen kotiin saisimme Pulinalle koirakaverin. Rakastan myös hevosia sekä kaikkia muita karvakasoja..lampaita, lehmiä, possuja...luettelo on varsin pitkä:) Joten tulevaisuutta ajatellen on todella hyvä, että tilaa riittää, isännän mielipide asiaan on tietysti asia erikseen!

Olimme päättäneet jo heti alkuun, että talo tehdään hirrestä. Tontilla oli entuudestaan vanha päärakennus, joka oli myös hirsinen. Valitettavasti se ei ollut sellainen, jonka olisimme halunneet kunnostaa omaan käyttöön. Niinpä se löysi uuden kodin, ja on saanut uuden elämän kesämökkinä jossain päin Suomea. Halusimme myös, että talosta tulee tietyllä tapaa perinteinen ja että siinä on pohjalaistalon tyyliä. Etsimme todella kauan sopivaa mallia, mutta mistään emme sellaista löytäneet. Sitten löysimme Maanhongan sivut, ja siitä se sitten alkoi. Heille oli juuri tullut pohjalaistalomallisto, ja yhteydenottopyyntöömme vastattiinkin todella ripeästi...laitoimme s-postia illalla ja vielä samana iltana saimme vastauksen. Niin alkoi yhteistyömme Maanhongan ja Anna-Maija Salon kanssa. Anna-Maija suunnitteli meille talon meidän toiveidemme pohjalta ja niin syntyi Koivuaho. Malli on nyt myös Maanhongan mallistossa.


Koivuaho


Mallia hiottiin kauan, matkan varrella tuli uusia muutoksia ja huomasimme että jotain pitää lisätä tai poistaa. Emme halunneet saunaa sisälle, vaan rakennamme erillisen ulkosaunan missä voi myös vieraat yöpyä. Turhia neliöitä emme halunneet, vain sen verran että kaikki tarpeellinen saatiin mahtumaan ja yhteen kerrokseen. Yläkertaan tulee vain vaatehuone joka on lämmintä tilaa. Tupakeittiön halusimme ehdottomasti. Muistelen lämpimästi niitä lapsuuden aikaisia kesiä isovanhempieni maatilalla, ja sitä tupakeittiötä jossa oli aina niin kodikas tunnelma. Siinä sai seurata muiden touhuiluja, ja kuunnella tuvan kellon raksutusta. Tila ei ollut suuri, mutta todella kodikas. Tulisijoja tulee kaksi, niillä tullaan lämmittämään ahkerasti ja toivottavasti säästämään lämmityskuluissa. Vielä kun löydän jonkun taitavan ruisleivän tekijän joka opettaa sen taidon myös minulle niin saadaan leivinuunikin käyttöön:)


Mutta nyt kun on päästy vauhtiin, onkin jo aika kömpiä unten maille. Tähän laitan vielä kuvaa tulevasta tuvasta ja meidän Pulinasta. Seuraavalla kertaa laittelenkin kuvia perustuksista joita on nyt kaksi päivää tehty kylmää kesäkuista säätä uhmaten. Heinäkuussa päästäänkin sitten toivottavasti jo hirsien kimppuun, JEE!
 
 
Pulina